Mun mielestä yksi mielenkiintoinen juttu tässä viime vuosikymmeninä on ollut se, että populismi on tietyllä tavalla muuttunut ideologiottomaksi.
Jos esimerkiksi verrataan 1900-luvun populismiin, jossa pääsääntöisesti oli ideologisena pohjana jonkinlainen marxismin oppisuunta, tai jos katsotaan vuosisadan alkua, niin fasismi oli myös vaikuttavana voimana. Näissä tietysti fasismin eri muodot kukistettiin aika pitkälti toisessa maailmansodassa (tai Francon ja Salazarin kohdalla jätettiin omiin oloihinsa, kunhan eivät keikuttaneet venettä), ja kommunismi taas hävisi kylmän sodan loputtua Neuvostoliiton romahtaessa. Tietysti sekä fasismilla että kommunismilla on omat seuraajansa nykyäänkin, ja varsinkin Internetin kanssa molemmille kategorioille on kasvanut omia tilojaan, joihin kannattajat voivat keskittyä, ja koska Internetissä ei voi olla editoreita, voivat tällaiset valtavirtaa vastustavat liikkeet muhia siellä ilman suurempaa häiriötä.
Tätä voidaan verrata nykyiseen populismiin. Nykypopulismi ei vaikuta olevan juurikaan koherenttia ajatusmaailmaltaan. Kuten artikkelissa sanottiin, se keskittyy enemmän vain vastarannankiiskeilyyn ja tietynlaiseen postmodernistiseen totuudenjälkeiseen ajatteluun, jossa esimerkiksi Adam Savagea lainaten: "I reject your reality and substitute my own". Ei siinä, olihan noissa 1900-luvunkin ideologioissa omia todellisuuden kieltäviä ominaisuuksia, mutta jotenkin sitä on nykyään enemmän, ja se tuntuu olevan suuremmassa roolissa kuin ennen. Esimerkkinä olkoot vaikka koto-Suomessa tuo Kristallipuolue.
Vähän tällaista tajunnanvirtaa tänään. Toivottavasti tästä saa jotain irti.